Takaisin Suomessa - vihdoinkin!

Nämä kaksi maailmanmatkaajaa on päässyt turvallisesti Suomen kamaralle. On ihanaa olla jälleen kotona lumisessa ja kylmässä Suomessa ja mikä tärkeintä, lähellä ystäviä ja rakkaimpia ihmisiä.

Kerrataampa kuitenkin miten se kotimatka Suomeen sujui.
Maanantaina 21. joulukuuta jätimme asuntolamme kuuden aikoihin aamulla. Qho oli tilannut meille taksin noin puoli seitsemäksi asuntolan eteen, koska meidän laukkumäärä oli niin valtava ettemme olisi jaksaneet kävellä niiden kanssa minnekään. Aloimme huolestua kun meidän taksia ei kuulunut, joten jouduimme soittamaan Qholle aamulla ja pelkäsimme hänen reaktiotaan, koska kello oli kuitenkin niin vähän. Pipsa puhui Qhon kanssa puhelimessa ja ihmetteli taustamelua. Qho sanoi vaan että oottakaapa tytöt vähän aikaa ja yhtäkkiä näimme kun hän juoksi meidän luokse. Hän ei ollut saanut unta, koska taksista oli soitettu monta kertaa, että eivät osaa ajaa asuntolan eteen, joten meidän pieni enkeli juoksi meidät pelastamaan hädästä (jälleen kerran) ja soitti taksin paikalle. Ehkä siinä oli vielä sekin taka-ajatus, että hän halusi nähdä meidät viimeistä kertaa. Kyllä siinä tippa taas valui poskelle. Sanon "taas" siksi, koska edellinen iltahan oli märsätty kun hyvästejä jätettiin. Neljän kuukauden aikana kerkesimme kuitenkin tutustua ihmisiin niin läheisesti, että oli vaikea jättää hyvästejä.
Tässä pieni katsaus meidän edelliseen iltaan Seoulissa. Se meni kutakuinkin näin :

"Älä nyt ala itkeen tai määki alan"
"No en mää voi sille mittään ku mulla tullee tippa silmään"
"No niin, itketään sitte molemmat"

Mutta se on ihan luonnollista. Tunteet oli hyvin sekavat, koska kotiin menoa odotti hyvin innolla, mutta silti Korean jättäminen tuntui haikealta.

Päästyämme taksiin parempi fiilis valtasi taas mielemme, kunnes saavuimme lentokentälle.
Ihmettelimme jonkin tovin miksei infotauluissa näkynyt Finnairin lentoa Seoulista Helsinkiin klo 11.15. Löysimme harhailujen jälkeen Finnairin pisteen ja siellä olikin lappu, jossa luki:"Lumimyräkän takia lento Helsinkiin viivästyy. Seuraava arvioitu lähtöaika on 17.30"

Niin just, sehän tiesi vaikeuksia jatkolentojen kanssa. Jenni oli menossa Ouluun ja Pipsa Seinäjoelle, ja vielä samana iltana. Emme kuitenkaan jaksaneet välittää moisesta, vaan ajattelimme asian myös positiivisessa valossa. Nythän meillä oli rutkasti aikaa shoppailla Aasian suurimmalla lentokentällä. Löysimme vähän tuliaisia kotiinviemisiksi, ja päikkäritkin kerettiin lentokentällä ottaa.

Lentokone nousi ilmaan arvioituun aikaan ja olimme perillä Helsingissä Suomen aikaan n. klo 20.
Olimme molemmat myöhästyneet jatkolennoiltamme ja uusiakaan ei ollut tiedossa. Pipsa joutui lähtemään juna-asemalle ja hän oli yöllä kahden aikaan kotona Kauhavalla. Jenni sai perutun paikan klo 22 Oulun koneesta viisi minuuttia ennen koneen lähtöä. Kävi mahtava tuuri!!

Olimme molemmat nälkäisiä, väsyneitä, turhautuneita ja halusimme vain kotiin.
Jennin piti päästää pienet itkut Helsingin kentällä, koska aluksi näytti ettei koneeseen pääse kuin vasta seuraavana päivänä. Voimat oli poissa ja mieli maassa.

Vastoinkäymisten jälkeen pääsimme molemmat kotiin turvallisesti, mutta ilman matkalaukkuja. Molempien laukut olivat hukassa!!
Lähetimme laukkumme suoraan Seoulista loppumääränpäihimme, mutta siellä niitä ei näkynyt. Jenni sai laukkunsa kolme päivää myöhemmin jouluaattona ja Pipsa sai omansa vasta tammikuun puolella, odotettuaan ärtyneenä reilut kaksi viikkoa. Kaikki tavarat ja tuliaiset olivat kuitenkin tallella.

Kaikkien vastoinkäymisten jälkeen kotona on ihana olla ja Seoulin aika säilyy muistoissamme aina. Mukaamme tarttui paljon ihania ystäviä, kokemuksia ja elämyksiä.

Nyt meillä molemmilla on jo uudet haasteet edessämme, kiitos pakollisen työharjoittelujakson, jota Jenni suorittaa Tyrnävällä ja Pipsa puolestaan Kauhavalla. Eipä taida tyttöjen arjessa enää pilvenpiirtäjät ja suurkaupungin hälinä suuremmin vilahdella.

Kiitos kaikille blogimme seuraajille. Oli kiva huomata kuinka moni blogiamme luki ja toivomme tästä blogista olevan hyötyä jollekin, joka vasta suunnittelee omaa seikkailuaan Koreaan.

안녕히 가세요!

Pipsa ja Jenni

Korealaista kulttuuria - osa 2

Seuraavaksi esittelemme teille miten Seoulissa saa viikonloput kulumaan, ja millaista viihdetarjontaa täällä on. Koska olemme vielä nuoria ja nättejä, tykkäämme tietysti käydä katsomassa kaupungin yöelämää viikonloppuisin. Ja tottakai se on hyvää vastapainoa tälle koulustressille ;)

Viikonloppuisin on kiva lähteä isolla porukalla ulos ja Seoulissahan tekemistä riittää. Erittäin korealainen tapa aloittaa illanvietto on Noraebang, eli karaoken laulaminen. Noraebangeja on joka kadulla useita, joten läheltä löytää varmasti mieleisen. Noraebang ei ole tavallista karaoken luikautusta baarissa, vaan sieltä vuokrataan huone, jonne mennään laulamaan kaveriporukalla. Kappaleita löytyy tuhansia sekä englannin- että koreankielellä. Kaikista parhainta tässä hommassa on yhteinen hauskanpito, mahtavat discovalot, tamburiinit ja laululistoilta löytyy aina uusimmatkin radiohitit.
Tässä teille videopätkä noraebangista, jossa emme kylläkään laula sitä kaikista uusinta biisiä. Olimme vaihtarityttöjen sekä muutaman korealaisen kanssa laulamassa eräs viikonloppu. Äänet voi laittaa kiinni jos ei kestä kuunnella :)




Noraebangin jälkeen on sitten mukava lähteä hyvissä fiiliksissä vähän harjoittelemaan tanssiaskelia yökerhoon. Suosituimmat kaupunginosat bilettämiseen on Gangnam, Hongdae ja Itaewon.


Tämä kuva on Gangnamista, jossa olemme käyneet club Edenissä. Gangnamista löytyy erittäin kalliita luksusklubeja, mihin meikäläisten opiskelijabudjetilla ei ole oikein varaa mennä. Hongdae on osoittautunut meidän suosikiksemme, koska siellä on aina hyvät menot ja paljon korealaista nuorisoa. Itaewon puolestaan on länsimaalaisten ihmisten suosiossa. USAlla on armeijan tukikohta lähellä tätä paikkaa, joten viikonloppuisin kaupunginosa täyttyy amerikkalaisista sotilaista.



Tämä kuva on otettu meidän yliopiston opiskelijabileistä Club Verassa.

Välillä sitä haluaa vähän huilia viikonloppuisin, ja olemme löytäneet siihen erinomaisen keinon. Jos on kyllästynyt käymään tavallisissa leffateattereissa, täällä voi tehdä jotain muuta. DVD-bang on samalla periaatteella toimiva liikeidea kuin noraebang, mutta niinkuin nimikin jo kertoo, siellä katsotaan DVD-elokuvia. Huoneen vuokra on n. 4000W (2,5€) henkilöltä ja elokuvatarjontakin on ollut ihan kattava. Olemme käyneet katsomassa leffoja muutamaan otteeseen, ja mikäs sen parempaa ajantuhlausta kun lösähtää sohvalle ja laittaa aivot narikkaan. Suomeenkin voisi tulla tällaisia elokuva-huoneita. Tiedetään ainakin muutama asiakas jotka voisi niissä käydä :)

Korealaista kulttuuria - osa 1

Heipä hei taas pitkästä aikaa.
Ajateltiin että nyt ois korkea aika kertoa vähän meidän kokemuksista täältä Koreasta, koska nyt olemme viettäneet maassa 3,5 kuukautta ja paljon ollaan koettu ja nähty.

Ensiksi haluamme esitellä teille korealaista ruokakulttuuria. Korealaisessa ravintolassa jaetaan aina kaikki ruoka. Ensimmäisiä kertoja kun söimme ravintolassa, se tuntui todella oudolta. Ai minunko pitäis syödä samasta kulhosta keitto neljän ihmisen kans? Joo, niin on tapana koreassa, ja se on muutenki tosi sosiaalinen tapa. On mukava tilata pöytään monta eri ruokalajia ja maistella kaikkia. Suomessa kaikilla on se oma pihvi nokan edessä ja sitä varjellaan viimeiseen asti :)

Kuten kuvasta voi huomata, pääruokien lisäksi pöytään kannetaan läjäpäin herkullisia side-disheja, eli sivuruokia, joita voi maistella jos uskaltaa. Aina ei nimittäin uskalla.

Toinen erittäin yleinen tapa korealaisessa ravintolassa on ruoan valmistaminen itse. On ihanaa saada grillata omat lihat ja seurustella siinä samalla kavereiden kanssa. Tässä kuvaa lempiravintolastamme, jossa grillataan ehkä maailman herkullisinta lihaa. NAM. Lihan kanssa syömme yleensä kasviksia ja riisiä. Tulemme ikävöimään tätä ruokaa ja ravintolaa paljon!













Koska olemme Aasiassa, käytämme tietenkin puikkoja ruoan syömiseen. Aluksi sekin tuotti vähän päänvaivaa, mutta nyt se on alkanut sujumaan ihan kivasti.

Korealaiset rakastavat syödä ulkona, ja yleensä ruoan yhteyteen kuuluu paikallinen viina, eli Soju. Tämä alkoholijuoma maistuu laimennetulta vodkalta ja on todella pahaa. Mutta hintaansa nähden ihan kelpotavaraa (1plo/alle 1€). Tämän takia illalliset usein venyvät pitkiksi ja kaduilla näkee humaltuneita liikemiehiä puvuntakeissaan, oli viikonpäivä mikä tahansa.

Tämä kuva on otettu vakiokauppamme 7/11 hyllystä. Sojut ja tuoremehut samassa kaapissa :)

Kuten jo kerroimme, Soju on todella halpaa. Alle eurolla saa jo puolen litran pullon, joka on 20% vol.

Nuudelit on ollut syksyn kovin juttu, tai sitten ei. Ollaan syöty kuppinuudeleita niin paljon, että tulee jo korvista ulos. Mutta se on kätevää ja helppoa ruokaa mitä voimme tehdä meidän asuntolassa. Meillä on käytettävissä vain kuumaa vettä ja mikro, joten kokkausmahdollisuudet jäävät hyvin pieniksi. Tässä on kuva kauppamme nuudelihyllystä. Nuudelivalmistajia ja merkkejä on PALJON. Tämä kauppa on pienempi kuin Siwat Suomessa, mutta silti valikoimaa riittää.

Toinen erittäin suosittu napostelu-ruoka Koreassa on Kimbab. Se on tehty riisistä, merilevästä ja lihasta. Suosituimmat kimbabit ovat tehty tonnikalasta tai muusta merenelävästä. Kimbabia myydään joko kolmion muotoisena tai rullana. Tämä ei ole ollut mitään meidän lempiruokaa (merilevän takia) mutta nyt viimeisten viikkojen aikana Jenni on alkanut tykkäämään niistä. Korealainen ruoka on hyvää, kun siihen tottuu ja sitä oppii syömään.


Kolme ylimmäistä hyllyä on kimbabia, ja alahyllyiltä löytyy paikallista pikaruokaa, kuten tokpokkia.

Siinä oli teille pieni katsaus korealaiseen ruoka- ja kauppakulttuuriin.
Seuraavaksi hieman joukkoliikenteestä. Seoulissa toimii julkinen liikenne erittäin hyvin, ja kulkeminen paikasta toiseen on erittäin halpaa. Seoulin metroa käyttää päivittäin 6milj. ihmistä, joten sen toimivuuteen on panostettu paljon. Yleensä käytämme kulkemiseen metroa, mutta joskus kun laiskottaa pitkän shoppailupäivän jälkeen, bussiin on kiva istahtaa ja vähän lepuuttaa jalkoja. (joskus ollaan myös turvauduttu taksinkin palveluihin kun kovin laiskottaa)
Metro ja bussi ovat samanhintaisia, ja niihin käy sama maksuväline, T-money. Yksi matka maksaa 900 Wonia, eli 0.50€. Jos matka on todella pitkä, hintaan saattaa tulla pieni lisämaksu. Emme ole oikein varmoja miten tämä hinnoittelupolitiikka täällä toimii.

Seuraavissa kuvissa näette metro-aseman sisältä ja kuvan myös metrosta. Satuimme paikalle kameran kanssa hiljaisena aikana, mutta joskus metrossa saa olla niin tiiviisti, että vierustoverin hiukset on suussa.
















Seoulin metro-kartta. Merkitsimme karttaan meidän pysäkin, joka on Hoegi.

Kirjoitamme lisää Koreasta ja kulttuurista myöhemmin.
Tässä vielä lopuksi teille video, joka on otettu Konkuk-Universityn läheltä. Kävelimme pitkää ja meluisaa katua viime perjantai-iltana. Tämä paikka on erittäin tunnettu lukuisista ravintoloistaan ja kuppiloistaan, ja siksi se on suosittu eteenkin nuorten keskuudessa. Erään baarin ikkunassa oli iso Finlandia-vodkapullo, hienoa Suomi. Meidät tunnetaan maailmalla :)

Juhlimassa Suomen itsenäisyyttä

Saimme sähköpostitse kutsun juhlimaan Suomen itsenäisyyttä 24.11. Kutsu tuli Seoulin Suomen suurlähetystöstä ja juhlapaikkana oli Suurlähettilään koti. Sehän tiesi taas mekkokauppaan lähtöä :)

Juhlat olivat torstaina ja alkoivat kello 18. Mentiin taksilla (Iisakki, Laura, Jenni ja Pipsa) juhlapaikalle ja kyllähän oli omituinen olo. Suurlähettilään talon pihalla parveili länsimaalaisia ihmisiä, enimmäkseen blondeja, ja vielä puhuivat meidän kieltä. Oli omituista :) Piti olla varovainen mitä suustaan päästi, koska kaikki luultavasti ymmärtäisivät suomenkieltä.
Kirjoitimme vieraskirjaan nimemme ja kättelimme Suurlähettilästä Matti Wuoristoa ja hänen puolisoaan Ritva Wuoristoa.
























Kun kaikki oli saapuneet paikalle, kuulimme pienen puheen ja hölökynkölökyttelimme viinilaseilla. Illallinen oli merkitty kestämään vain kaksi tuntia, joten pääsimme heti asiaan, eli syömään suomalaista ruokaa. Tarjolla oli Lasagnea, uunilohta, kylmäsavulohta, näkkäriä, perunasalaattia.... ihan kaikkea mitä suomalainen joka on kaukana kotoa toivoisi. Ja ruoka oli hyvää :)
Juttelimme juhlissa myös muutamien suomalaisten vaihtareiden kanssa, jotka olivat opiskelemassa Seoulissa tai Suwonissa. He olivat tykänneet Koreasta yhtä paljon kuin mekin. Vaihtelimme siinä jälkiruokakahvien lomassa vähän vinkkejä ja kokemuksia, mitä koreassa kannattaa tehdä. Oli tosi mukava keskustella suomenkielellä pitkästä aikaa.

Kaikin puolin juhlat olivat erittäin onnistuneet ja mukavat. Taitaa jäädä aika ainutlaatuiseksi kokemukseksi tällainen suurlähetystön ihmisten kanssa juhliminen. Mutta olemme erittäin otettuja että meille tarjoutui tällainen tilaisuus.

Jeonju 전주시

Päätimme vihdoinkin lähteä katselemaan jotain muuta kuin Seoulin kaupunkia. Kohteenamme oli Jeonju niminen kaupunki. Jeonju sijaitsee etelässä noin kolmen tunnin bussimatkan päässä Seoulista. Kyseinen kaupunki on ystävämme Qhon kotikaupunki ja hän toimikin meille oppaana koko viikonlopun. Pakkasimme laukut lauantai aamuna ja lähdimme matkaan puoli yhdentoista tienoilla. Tarkoitus oli kyllä lähteä jo yhdeksän maissa, mutta kuten jotkut tietävät, olemme hieman aamu-unisia. Hieman nauratti taas se tavaramäärä mitä kahdella leidillä oli mukana, mutta kaikki oli tarpeellista ;)

Päästyämme Expressbus Terminaaliin ojensimme Qhon tekemän lapun lipunmyyjälle johon Qho oli kirjoittanut "kaksi lippua Jeonjuun" koreaksi. Selvisimme siis ongelmitta lipun ostosta ja päädyimme oikeaan bussiin. Bussimatka kesti tosiaan sen kolme tuntia ja puolessa välissä oli "pissatauko".

Olimme Jeonjussa kolmen aikaan iltapäivällä ja ensimmäinen asia oli motellihuoneen metsästys. Koreassa on paljon motelleja, mutta hyvän motellin löytäminen voi olla vaikeaa. Onneksi Qholla oli jo yksi motelli mielessä ja majoituimme sinne.

Motellihuone kolmelle henkilölle oli yhteensä 75 000 wonia (45€) eli ei paljon mitään. Huoneessa oli mm. 2 LCD-televisiota, poreallas, tietokone, makuuhuone ja olohuone erikseen, ja kaikin puolin kaikki asiat kunnossa.

Lähdimme katselemaan tarkemmin kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Jeonjussa on mahtava vanha kaupunki. Kiipesimme pienelle kukkulalle katselemaan vanhaa kaupunkia ja mahtavalta se näyttikin. Takana horisontissa näkyi pilvenpiirtäjiä ja edessä vanhaa arkkitehtuuria. Suuri osa vanhoista taloista oli asuintaloja. Jotkut talot ovat nykyään matkamuistokauppoja ja ravintoloita. Todella nättejä!

Tunnelma tuolla kukkulalla oli todella rentouttava. Ilma oli raikasta ja näkymä upea. Kaupungin äänet vaihtuivat hiljaisuuteen. Kyllä siinä sielu lepäsi kun katseltiin kaunista maisemaa. Pois pilvenpiirtäjien keskeltä kauniiseen luontoon. Millon sitä onkaan viimeksi nähnyt taivaan noin selvästi? :D

Kävimme nauttimassa teetä yhdessä kivassa vanhassa Tea Housessa. Yleensä tee nautitaan lattialla istuen, mutta Jenni ei tykkää istua lattialla, joten istuimme ihan oikean pöydän ääressä. :) Tee paikan pihassa oli tosi vanha puu. Sen sanottiin olevan 600 vuotias.

Kiertelyn jälkeen meille alkoi tulla nälkä ja olihan kellokin jo kuusi. Jeonju on kuuluisa ruoasta nimeltään Bibimbap. Tällä kertaa Jennillä kävi huonompi tuuri ja söimme lattialla istuen. Siinä kyllä kerkiää pylly puutua ja jaloista lähtee tunto ennen ku on saanu lautasen tyhjäksi. Kait sitä pitäis jotenkin opetella ja tottua siihen, sillä monessa paikallisessa kodissa syödään lattialla istuen. Perinteisesti perheenjäsenet myös nukkuvat lattialla ohuen peitteen päällä, mitä me emme vielä ole koittaneet. Mutta kuitenkin, bibimbap oli hyvää ja vatsa tuli täyteen.

Bibimbap on saanut alkunsa siitä, että kaikki tähteet on vaan sekotettu yhteen ja tsadaa siinä on bibimbap. Yleensä tämä on siis kasviksia, riisiä, lihaa, kananmunaa ja chilitahnaa sisältävä ruoka, joka tarjoillaan kuumassa padassa.

Illalla lähdimme kokeilemaan korealaista Night Club -elämää. Olemme jo kauan halunneet käydä kunnon yökerhossa, joka poikkea suomalaisesta versiosta ihan täysin. Kun menimme sisään tarjoilija saattoi meidät pöytään ja maksoimme hänelle 30 000 wonia, eli 6€/hlö. Saimme oluet ja hedelmiä pöytäämme ja jäimme seuraamaan tilannetta. Tämä clubi on siitä erikoinen, että kaikki on tullut etsimään seuralaista itselleen. Asiakas voi maksaa tarjoilijalle ja pyytää tätä tuomaan jonkun tytön pöytäänsä johon hän voisi tutustua. Jos kemiat ei oikeen kohtaa, sitten sanotaan hei hei ja uutta putkeen. Seurasimme kahta meidän lähellä istuvaa nuorta miestä (+20v) jotka "tilasivat" naisia pöytäänsä jatkuvalla syötöllä. Toinen outo asia tässä clubissa oli se, että kaikki kuuntelivat ja tottelivat mitä DJ sanoi. Jos DJ käski tulla tanssimaan, kaikki menivät. Sama oli myös jos DJ käski poistua tanssilattialta. Outoa :) Me kuitenkin saimme tarpeeksemme korealaisesta yökerhosta jo yhden oluen jälkeen ja palasimme motelliimme.

Seuraavana päivänä luovutimme huoneen klo yksi ja tarkoitus oli tavata Qhon vanhemmat. Menimme taksilla hänen kotiinsa ja meidän harmiksemme vanhemmat eivät olleet kotona. Jätimme painavan laukkumme terassille ja lähdimme syömään. Kävimme vähän kiertelemässä Qhon kotikulmilla ja lähdimme takaisin Seouliin.

Tämä kuva on otettu ihan läheltä Qhon kotia.

Kuten jo aikaisemmin kerroimme, matka Jeonjuun kesti sen kolme tuntia. Paluumatkaan meillä meni viisi ja puoli tuntia. Tiet täyttyivät autoista ja juutuimme ruuhkaan moneksi tunniksi. Qho sanoi ettei tuollaisia ruuhkia näy edes juhlapyhinä. Mistä lie olivat tulossa..

Jeonju oli todella halpa kaupunki. Kokonaisuudessaan meillä meni rahaa vain 60€/typykkä, sisältäen matkat, ruoat, majoituksen ja taksilla rälläämisen. Ihanaa!!

Laskujemme mukaan meillä on vielä kolme viikkoa ja kuusi päivää vaihtoa jäljellä :) Taitaapi tulla kiireelliset viimeset viikot. Vielä olis kaksi esitelmää, kaksi testiä ja neljä koetta jäljellä sekä ihanat Suomen Itsenäisyyspäiväjuhlat ensi torstaina suurlähettilään kotona. Mitähän sitä aikois pukea päälle?? Odotamme kovasti jos siellä olisi jotain Suomalaista ruokaa!! Nam... poronkäristystä vaikkapa :D Mutta siitä sitten lisää myöhemmin.

Meille ei kauheasti tule tänne postia ja tänään yllätyimme kahdesti kun kävelimme postilaatikkojen ohi. Ensimmäinen posti oli meidän asuntolan henkilökunnalta ja se sisälsi käsidesiä ja hengitysmaskit. Pitäisköhän meijän jo alkaa huolestua tästä possulenssusta?? Joku oli kuulemma sairastunut meidän kerroksestamme. Huomenna myrkyttäjät tulevat taas desinfioimaan koko rakennuksen sillä olemattomalla savulla, vai mitä se nyt onkaan.
Toinen paketti oli paljon mukavampi. Ihanat tytöt, Kirsi ja Henna Kauhavalta, oli kirjottanu meille kirjeen ja mukana tuli myös veikkauksen joulukalenterit. Mahtavaa!!!! Aletaan raaputtaan niitä toisesta suunnasta, eli 24:sta alkaen. Näin voidaan laskea kuinka monta päivää on vielä jäljellä täällä Korean maalla. Tuhannesti kiitoksia tytöille! <3

Ihanan halpaa!

Olipa kerran hyppytunti jolloin ei ollut mitään tekemistä. Olemme puhuneet alusta asti kun tänne tulimme silmälasien hankinnasta ja näön tarkastuksesta. Kuultiin että se on täällä todella edullista verrattuna kotimaan hintoihin. Käytiin tiistaina muutamassa putiikissa sovittelemassa laseja, mutta englanninkielen puhuminen näytti olevan vähän hakusessa monella myyjällä. Vihdoin löysimme liikkeen jossa oli sekä kivoja silmälaseja että asiantunteva myyjä. Kysyttiin myyjältä että osaatko puhua englantia ja hän vatsasi "little little", mutta todellisuudessa meillä ei ollut mitään vaikeuksia kommunikoinnin kanssa. Vähän aikaa hiplailimme siinä kehyksiä ja kihitimme kun Jenni näytti niin hassulta lasien kanssa. Jennillä on ollut vaan yhdet lasit, hengettömät sellaiset ja nekin oli vaan lukemiseen tarkoitetut.

Vihdoin löysimme suosikkimme ja istuimme näöntarkastus-penkkiin. Tarkastus kesti noin 5-10min ja oli erittäin ammattitaitoista. Laitteet olivat viimeisen päälle hienot ja nopeat. Molemmilla tyttösillä oli hieman huonontunut näkö, joten uudet lasit tulivat aivan tarpeeseen.

Kehykset, linssit, näöntarkastus ja silmälasikotelo tulivat maksamaan n.60€ ( 100000 W ) kummallekin. Ihana kun jotain saa oikeasti halvalla, mutta silti laatu ja palvelu on hyvää. Ja kaiken lisäksi meidän molempien lasit valmistuivat muutamassa tunnissa.















Nyt sitten vaan totuttelemaan uusiin laseihin :)

Tässä pikaisesti otettu kuva teille.

Toinen hyvä esimerkki halvoista hinnoista on kun Jenni kävi kampaajalla muutama viikko sitten ja otti värjäyksen ja leikkauksen hiuksiinsa. Tämä koko toimenpide tuli maksamaan 40 000W eli n. 24€. Mahtavaa! Pieni jännityshän siinä kampaajanpenkissä iski pintaan kun yhteistä kieltä ei ollut kampaajan ja asiakkaan välillä. Loppujen lopuksi kaikki selvisi ja Jenni sai erittäin kivan tukan ja vielä halvalla.

Kyllä jää ikävä näitä Korean hintoja kun palataan Suomen kamaralle.

Ruisleipää ja salamiakkia!

Kauhiasti on taas tapahtunut Korean maalla ja talvikin kolkuttelee ovella. Kerrataampas vähän mitä ollaan touhuiltu täällä.

Maanantaina 26.10 oli luvassa kansainväliset ilotulitus- kilpailut. Matkustimme Jenni, Pipsa ja Qho tunnin bussilla Hanriverille 63 kerroksisen pilvenpiirtäjän juurelle katsomaan kun Kiina, Kanada ja Korea ottavat mittaa kellä on hienoimmat ilotulitteet.
Noh, hommahan meni sitten loppujen lopuksi niin, että kun saavuimme paikalle siellä ei ollut ketään. Muutama hassu ihminen siellä sun täällä istumassa nurtsilla. Meitä oli varotettu ruuhkista ja ihmispaljoudesta, joten olimme vähän hämillämme. Qho soitti paikalliseen info-puhelimeen, jossa osataan vastata kaikkiin kysymyksiin. Hänelle kerrottiin että kilpailut oli peruttu sikainfluenssa-epidemian takia, koska on liian suuri riski kutsua miljoona ihmistä samaan paikkaan yhtääaikaa.
Joten, päätimme pistää pystyyn oman valoshown. Löysimme Hanriverin varrella olevalta kioskilta tähtisädetikkuja ja roomalaisia kynttilöitä. Meidän ilta oli pelastettu :)


Nyt jälkeempäin kun tarkastelimme ilotulituskilpailun nettisivuja uudelleen, huomasimme, että oltiin oltu kuukauden myöhässä. Ne ois pitäny olla 26.9..
Voivoi, näinkin voi käydä kahdelle tohelolle :) Mutta meillä oli silti kivaa!

Keskiviikkona 28.10 osallistuttiin hienoon Turismi-aiheiseen konfferenssiin, joka pidettiin Coex-kauppakeskuksen hotellissa. Olimme siellä Itävaltalaisen opettajamme kutsusta, joka näkyy Jennin kanssa samassa kuvassa. Tapahtuma oli erittäin hieno. Kuuntelimme luentoa turismista ja lounastimme opettajamme, luokkakavereidemme ja muiden konfferenssivieraiden kanssa.

Luonaaksi meille tarjottiin 7 ruokalajin lounas, oli kuulkaas hienot sapuskat :) Meinas mennä tavallisella tallaajalla haarukat ja veitset sekaisin. Muistoksi konfferenssista saatiin mukavat läppärilaukut ja matka-adapterit. Professorimme kutsui meidät konfferenssiin, koska halusi tutustuttaa meidät bisnes-maailmaan, ja mikäs sen parempi tapa tutustua kontaktien tekoon kun mennä itse paikanpäälle.

Torstaina 29.10 Jennin äiti Irene ja poikakaveri Tommi saapuivat Seouliin yhdeksi viikoksi. Yövyimme Dongdaemun hotellissa joka sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien päässä kaikesta. Kolusimme yhdessä läpi Seoulin nähtävyyksiä ja testasimme myös parhaimmat shoppailupaikat. Oli mahtava saada kylään vieraita Suomesta ja varsinkin kun heillä oli matkalaukut täynnä suomalaista karkkia! Voi sitä riemun määrää kun nähtiin se karkkimäärä. Ei lopu ihan heti kesken. Lisäksi äiti oli tuonut mukanaan ruisleipää, meetvurstia ja juustoa. Ihanaaaaaaaa! Korealaisethan eivät tiedä mitään leipäkulttuurista. Täällä syödään aamupalaksi keittoa ja riisiä. Jos satut löytämään leipää täällä kaupasta, se on aika suurella todennäköisyydellä kuorrutettu sokerilla. Kerran otimme koulumme kahvilasta hodarin näköisen jutun, jossa oli nakki välissä ja ketsuppia päällä, mutta yllätysyllätys sokerikuorrutuksella. Ei ole mitenkään meidän länkkäreiden makuun tollanen ruoka.
Tutustuimme Irenen ja Tommin kans myös paikalliseen ruokakulttuuriin, mutta hyvin varovasti. Syötiin korealaista cutlettia eli kuorrutettua pihviä riisin kans. Kävimme myös muutaman kerran grillaamassa herkullista possun lihaa meidän lempiravintolassa, ja kylkiäiseksi maisteltiin myös paikallista olutta ja sojua. Soju on 20%vol. viinaa, vähän kuin vedellä lantrattua vodkaa. Ei mitään herkkua, mutta näyttää maistuvan paikallisille. Ja hintaa yhdellä puolen litran pullolla on vain 1500W eli alle euron pullo. Puikoilla syömistä ei ihan viikossa ehdi oppia, mutta hyvin se näytti sujuvan silti.

Jenni ja Tommi teetti muotokuvan Insadongissa. Paikallinen katutaiteilija oli tosi innoissaan piirtämisestä, koska länsimaalaiset ihmiset ovat Seoulissa vielä aika harvinaisia. Oli varmaan mukava piirtää välillä jotain muutakin kuin aasialaisia piirteitä. Olimme tyytyväisiä hassuun kuvaan joka koristaa myöhemmin Tommin ja Jennin olohuoneen seinää :)

Jenni nautti paljon viikostaan vieraiden kanssa ja koti-ikävä tais vähän kasvaa vieraiden lähdettyä.

Nyt on kuitenkin taas aika keskittyä koulunkäyntiin. Edessä on monta ryhmäesitelmää, joihin täytyy paneutua kunnolla. Meillä on enää 6 viikkoa Koreaa jäljellä, joten nyt on viimeinen mahdollisuus lähteä katsomaan Koreaa pääkaupungin ulkopuoleltakin. Suunnitelmissa on lähteä käymään Busanissa, joka on Korean toiseksi suurin kaupunki. Joulukuun alussa olis aikaa mennä käymään ystävämme Qhon kotikaupungissa Jeonjussa. Mutta kuitenkin ensin hoidetaan alta pakolliset kouluhommat. Sen takiahan me täällä olemmekin :)

Tänään 7.11 meidän asuntolassamme kävi jonkun sortin desinfionti-ryhmä, joka desinfioi koko talon sikainfluenssan varalta. He kävivät joka huoneessa suihkuttamassa jotain ainetta, että pöpöt ei leviäisi. Sepä jää nähtäväksi toimiiko myrkyt vai ei. Täällä ollaan todella varovaisia influenssan varalta ja se on ihan hyvä juttu. Jopa vesipullon kyljessä jaetaan desinfiointipyyhkeitä.

Lopuksi muutama kuva mukavalta viinikurssiltamme. Uskokaa tai älkää, koulussa on kivaa :)